Toisenlaiset Lahjat auttavat maailmalla

Nyt voimme tehdä työt yhdessä  

Filbert Okiror kävelee pihapiirissään Akisim ajokomotin kylässä Ugandassa. Innostunut mies kerää ympäri tiluksia olevat työkalut kasaan hietikolle kotinsa edustalle. Lopulta kasassa on kuokka, kirves, lapio, iso vesurina käytettävä veitsi ja hakku.

"Uusien työkalujen avulla työnteko sujuu aiempaa nopeammin ja käytännöllisemmin.", kertoo Filbert ja istahtaa työkalukasan viereen puun varjoon.

Filbertin vaimo Margretkin on tyytyväinen uuteen työkalusettiin. "Otan nykyään kirveen mukaan, kun lähden hakemaan polttopuita perheelleni. Kirveen ansiosta polttopuiden hakeminen ja pilkkominen on helpompaa."

"Ennen raivasimme uutta peltoa pelkällä huonokuntoisella kuokalla. Kaikki juuret ja pensaat tuli hakata poikki kuokan tylpällä terällä. Siinä kului paljon aikaa ja voimia. Veitsellä ja kirveellä työ sujuu huomattavasti aiempaa nopeammin."

"Olemme jaksaneet paremmin raivata viljelysmaata. Kun työkaluja on useampi aiemman yhden sijaan, voimme tehdä työtä yhdessä. Ennen toisen meistä tuli aina odottaa kuokkimisvuoroaan. Kahdessa vuodessa olemme viisinkertaistaneet viljelyalan. Työkalujen ansiosta meille riittää enemmän syötävää, ja osasta riittää myyntiin. Huonoinakin satovuosina perheellämme riittää ruokaa."

Kuva Filbertistä ja työkaluista
Kuva Filbertistä matkalla pellolle

Juttu ja kuvat: Elina Fanta  

 

Nuori talonomistaja

Ugandan Sembabulessa, pölystä punaisen vuoristotien varrella, on harmaa talo. Ujon oloinen Charles Mugera tulee autoamme vastaan. Hän on talon 15-vuotias isäntä: uusi koti on Kirkon Ulkomaanavun tuella rakennettu. Pihalle Charles on istuttanut kukkia.

Charlesin vanhemmat kuolivat tämän ollessa pieni, jonka jälkeen hän asui isoisänsä luona. Charlesin ainoa veli lähti matkoille 5-6 vuotta sitten, eikä koskaan tullut takaisin. Kun isoisä menehtyi, Charles asui hetken setänsä kodissa. Setä kehotti poikaa kuitenkin muuttamaan takaisin vanhempiensa ränsistyneeseen taloon. Koulunkäynnin aloittamiseen Charlesilla ei koskaan ollut varaa.

Luterilaisen maailmanliiton tukihenkilö valitsi yksin jääneen Charlesin yhdeksi tuensaajaksi ohjelmaansa. Uuden talon ansiosta Charlesilla on nyt yksi suuri huoli vähemmän. Nuorimies onkin laittanut toimeksi. Pihalla kasvavat kassavat, pavut ja banaanit. Papuja myytyään Charles voi ostaa nyt myös suolaa. Poika haaveilee omista kanoista: niitä varten on jo olemassa talon takana pieni aitaus, jota Charles mielellään esittelee vieraille.
Vaikka talo sisältä on vielä tyhjä, alku on lupaava. Ehkäpä lujarakenteinen koti ja sen ahkera isäntä ovat alkaneet kiinnostaa myös naapuruston tyttöjä? Aiheesta puhuttaessa Charlesin kasvoille leviää hymy, jota on mahdotonta vastustaa.

Kuva Charlesista talonsa edustalla

Juttu ja kuva: Leena Koivisto

 

Huussit tuovat terveyttä

Angolalainen Zita Rodrigues toimii kotikylässään vapaaehtoisena motivaattorina. Hän osallistuu aktiivisesti kaikkeen kylässä tehtävään toimintaan. Yksi hänen tehtävänsä on kannustaa kyläläisiä rakentamaan käymälöitä ja huolehtimaan omasta ja kotinsa puhtaudesta. Jokaisella perheellä tulisi olla oma käymälä.

"Minun tehtäväni on olla esikuva sekä henkilökohtaisessa että koko perheen puhtaudessa ja hygieniassa", Zina kertoo. Suurimmalla osalla kyläläisistä on jo oma vessa. Myös koulussa on omat vessat tytöille ja pojille.

"Sen jälkeen, kun ihmiset ovat alkaneet käyttää vessoja, sairaudet ovat selvästi vähentyneet, erityisesti ripuli ja oksennustaudit", Zina kertoo.

"Haluan opettaa myös lapseni käyttämään vessa ja huolehtimaan puhtaudestaan", kolmen pienen lapsen äiti sanoo.

Kuva Zitasta kuopuksensa kanssa kylän huussin edustalla

Juttu ja kuva: Maija Sankari

 

Musta auttaa Kanchin perhettä eroon köyhyydestä

Kanchi esittelee ylpeänä Musta-nimistä sikaansa, jonka viisi pientä possua juo ahnaasti emakkonsa maitoa. Musta on 2,5-vuotias jalostettu sika, jonka Kanchin perhe hankki pienlainaa vastaan. Jalostetut siat kun saavat enemmän porsaita ja ne kasvavat suuremmiksi kuin paikalliset jalostamattomat lajikkeet.

50-vuotias Kanchi on kastiton eli dalit. Vaikka kastisysteemi onkin virallisesti lopetettu Nepalissa, kastittomia syrjitään yhä monella tapaa. He eivät useimmiten omista maata, minkä vuoksi ruoan kasvattaminen on monelle lähes mahdotonta. Pieneläinten kasvatus onkin hyvä keino hankkia tuloja, sillä ne eivät tarvitse suurta elintilaa. Musta-emakko elää mukavasti Lahjoitus varoin tehdyssä sikalassa.

Kanchin mies on monen kastittoman tapaan käsityöläinen, joka yrittää elättää perheensä ompelemalla ja myymällä sekä naisten että miesten vaatteita. Ompelijana tienesti on kuitenkin hyvin tiukassa, sillä kaikki asiakkaat ovat yhtä lailla köyhiä. Siksi siankasvatus on antanut perheelle mahdollisuuden hankkia paljon kaivattuja lisätuloja.

Koska siankasvatus on tuottoisampaa kuin ompeleminen, on Kanchi saanut tulojen myötä perheessään tasa-arvoisemman aseman. Aviomiehelläkään ei ole mitään sitä vastaan, sillä vaimon tulot hyödyttävät koko perhettä. He ovat yhdessä suunnitelleet mihin käyttävät possuista saatavat tulot: he lyhentävät lainaansa, tukevat lastensa koulutusta ja korjaavat ränsistynyttä taloaan.

Kuva siankasvattaja Kanchista Kuva Kanchin possuista

Juttu ja kuvat: Piia Huurtola

 

Vuohilla parempi toimeentulo

Sacaluillen kylä Angolassa toipuu pikku hiljaa pitkästä sodasta. Nyt kylässä tehdään Kirkon Ulkomaanavun toimesta ja Suomen valtion rahoituksella miinanraivausta, jolla raivataan kyläläisille lisää elintilaa. Kun alueelta saadaan miinat pois, voidaan kylään rakentaa vesiputki läheiseltä joelta.

Kylässä jaettiin 12 perheelle yhteensä 24 vuohta, jotka hankittiin Toisenlaisen Lahjan lahjoituksilla. Kyläyhteisö valitsi itse perheet, jotka saivat vuohet. He uskovat, että vuohista hyötyy koko kylä, sillä vuohien jälkeläisistä osa annetaan eteenpäin uusille perheille.

Trezinha Somba sai kaksi vuohta. Toisella niistä on yksi vikkelä kili, joka myydään, kun se on tarpeeksi iso ja vieroitettu emästään. Trezinhalla on mies ja neljä lasta. Lapsista vanhin tyttö on koulussa, muut lapsista ovat alle kouluikäisiä. Perhe saa nyt rahaa lasten koulunkäyntiin kilien myymisestä.

Myös Benjamin Majita sai heinäkuussa 2007 kaksi vuohta, jotka molemmat ovat nyt tiineenä. Hän ei aio myydä kilejä, ennen kuin perheellä on koossa kymmenen vuohen katras. Benjamin haluaisi oppia tekemään vuohenmaidosta juustoa, jota voi myydä tai käyttää perheen ravintona. Hänellä on yhdeksän lasta, neljä tyttöä ja viisi poikaa.

Benjaminin esikoinen Argentino (35) rakentaa koulua Calimbulassa, nuorin Benjaminin lapsista on kymmenvuotias. Benjaminilla on ollut varaa laittaa vain kolme lapsistaan kouluun, mutta vuohibisneksen myötä hän toivoo parantavansa perheen toimeentuloa.

Kuva vuohenkasvattaja Trezinhasta

Juttu: Hanna-Leena Karjalainen, kuva: Matti Ridanpää

 

Nykyään kokkaan kuin ravintolan kokki

Ugandalainen Loy Adeke asuu Oimain kylässä Ugandassa. Hän seisoo leveästi hymyillen uuden puuta säästävän lietensä vierellä ja hämmentää lusikalla liedellä porisevaa kastikekattilaa. Uusi liesi on vasta kaksi kuukautta vanha, ja talon emäntä on silminnähden iloinen. Loyn keittiö on ruohokattoinen maja.

"Ennen kokkasin ruokaa perheelleni kolmen kiven päällä. Nykyään kokkaan kuin aivan oikea ravintolan kokki!" Loy nauraa ja silittää uuden lietensä sileää savista pintaa.

"Ennen majassa oli savua kattoon asti ja silmät valuivat vettä kokatessa.", kertoo Loy ja osoittaa majan mustunutta ruohokattoa. Uudesta liedestä savu ohjataan majan ulkopuolelle. "Savun vuoksi sairastuin helposti flunssaan ja silmiäni kirveli jatkuvasti. Tuntuu kuin nykyään näkisinkin paremmin. Selkänikin on voinut paremmin, kun minun ei tarvitse kyykistellä sekoittamaan maan tasossa olevia patoja. Kokkaan välillä jopa tuolilla istuen ja lepuutan jalkojani", kertoo Loy kihertäen, aivan kuin salaisuuden kertoen.

"Kolmen kiven päällä kokkaaminen oli haastavaa. Patojen asettelu tasapainoon kivien päälle oli tarkkaa puuhaa, ja padat keikahtelivat nurin helposti. Jos padasta vesi kiehui ylitse, ja puut sammuivat, saatoin joutua laittamaan perheen nälkäisenä nukkumaan. Aina uutta polttopuuta ei ollut saatavilla. Uudella liedellä padat pysyvät tukevasti eikä tulen sammumisesta ole vaaraa."

"Keittiössä on helpompi nähdä ympärilleen, kun seinät eivät enää ole mustat ja noesta tummuneet. On valoisampaa. Uudesta liedestä innostuneena rappasin savella mustuneet seinät piiloon"

Uusi liesi säästää perheenäidiltä paljon aikaa, työtä kuin lasten huoltamisessa on muutenkin riittämin. Lapsetkaan eivät enää voi satuttaa itseään avotulessa.

Hella varaa lämpöä ja lämpiää pienellä puumäärällä "Ennen hain kerran viikossa ison kasan puita muutaman kilometrin päästä. Nyt selviän samalla puumäärällä kuukauden. Voin tarvittaessa jopa kerätä muutaman oksan pihapiirin läheisyydestä, eikä selkäni enää väsy puita kantaessa. Hella lämpiää nopeasti ja helposti, ja mikä parasta, voin valmistaa kahta ruokalajia samanaikaisesti. Siinä säästyy paljon aikaa."

Kuva Loysta ja uudesta liedestä

Juttu ja kuvat: Elina Fanta