Ilmaston lämpenemisen myötä erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa. Tulvien ja kuivuuden seuraukset ovat pahempia alueilla, joilla ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja huonoissa asuinoloissa.
Puita istuttamalla voidaan palauttaa luonnon tasapaino alueilla, jossa metsät on hakattu polttopuiksi. Samalla alueen ihmiset voivat saada uuden elinkeinon, joka perustuu esimerkiksi puista saataviin hedelmiin. Talousmetsää varten istutetaan nopeasti kasvavia puulajikkeita, jotta alueen ihmiset pääsevät hyötymään metsätaloudesta mahdollisimman pian.
Ihmisille annetaan neuvontaa ja tukea ympäristöystävällisessä maan ja luonnonvarojen käytössä. Ympäristön hyvinvointi lisää koko yhteisön hyvinvointia.
Tällä lahjalla autat suojelemaan ympäristöä kehitysmaissa.
Esimerkkejä istutettavista puista:
Eritrea:
-Leucaena (Leucaena leucocephala), nopeakasvuinen ulkomainen puulaji, tuottaa rehua ja polttopuuta
-Neem (Azadirachta indica), on suosittu kuivankestävä varjo- ja koristepuu, josta saadaan raaka-ainetta lukemattomiin tarkoituksiin. Siemenistä saadaan hyönteismyrkkyä, lehdistä kemikaaleja moniin sairauksiin ja kosmetiikkaan (saippuoihin ja hammastahnaan). Asunnon lähelle istutetut puut pitävät uskomusten mukaan malariaa levittävät hyttyset loitolla. Alun perin Intiasta kotoisin olevaa neemiä on istutettu itäisessä Afrikassa toista sataa vuotta.
-Kenteb (Acacia laeta), on kotimainen, pensasmainen akasia-laji, joka tuottaa rehua, polttopuuta ja heikkolaatuista arabikumia
Uganda:
-Karibian mänty; Väli-Amerikasta kotoisin olevaa mäntyä kyläläiset ovat istuttaneet tukkipuun tuottamiseen
-Citrus-lajeja (appelsiinia, limettiä) on kasvatettu hedelmien tuotantoa varten.
-Papaijaa, nopeasti kasvavaa ja varhain hedelmiä tuottavaa lajia on kasvatettu perheiden ravitsemuksen parantamiseksi, erityisesti aids-potilaiden kunnon kohentamiseksi
Shivatalin kylä sijaitsee Länsi-Nepalissa aivan Intian rajalla. Kylä kärsi vuosittain Mohna-rajajoen tulvimisesta sadekaudella heinä-elokuussa. Tulvat veivät mennessään Nepalin puoleista viljelymaata kutistaen kylän peltoalueita vuosi vuodelta yhä pienemmäksi. Intian puolella vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä siellä kasvaa vankka metsä, joka ei pienistä tulvista hätkähdä. Muutama vuosi sitten tulvat tuhosivat 30 perheen riisisadon. Perheet menettivät tulvissa myös vuohia sekä kanoja ja osa taloista kärsi pahoja vaurioita. Tulviin kyllästyneet kyläläiset aloittivat joen pengertämisen Kirkon Ulkomaanavun tuella. Kyläläiset keräsivät itse kivet pengermää varten, mutta pengermää sitovan metalliverkon he saivat lahjoituksena. Kun pengermä saatiin valmiiksi, sille istutettiin besarma-puuntaimia. Näin sidotaan pengermän viereinen maa-aines, jotta tulvavesi ei se pääse sortamaan sitä.
