Puhdas vesi, huopa, ateria 1000 lapselle, kuokka ja siemenet. Kirkon Ulkomaanavun katastrofiapuun käytettävät Toisenlaiset
lahjat muuttuvat lisäravinnoksi ja öljyksi aliravituille lapsille Etiopiassa, missä 6,4 miljoonaa ihmistä on ulkopuolisen ruoka-avun varassa.
Kirkon Ulkomaanapu on myöntänyt katastrofirahastostaan, jota kartutetaan muun muassa Toisenlaisilla lahjoilla, 200 000 euroa Etiopiaan. Rahat käytetään alle 5-vuotiaiden lasten sekä raskaana olevien ja imettävien äitien lisäravintoon.
"Paikalliset yhteisöt kartoittavat yhdessä viranomaisten kanssa kaikkein eniten apua tarvitsevia. Kirkon Ulkomaanavun varoilla autetaan yhteensä noin 17 000 ihmistä kahden kuukauden ajan", suunnittelija Maritta Niskanen-Tamiru kertoo.
Kullekin avunsaajalle annetaan 4,5 kiloa fafaa ja puoli kiloa ruokaöljyä kuukaudessa. Fafa on Etiopiassa erityisesti tällaisia tilanteita varten kehiteltyä lisäravinnetta, joka valmistetaan eri viljalajeista ja pavuista. Se on erittäin ravinnepitoista ja ehkäisee siten tehokkaasti aliravitsemuksen seurauksia.
Yhteensä kahden kuukauden aikana tarvitaan noin 160 000 kiloa fafaa ja 18 000 litraa ruokaöljyä. Kaikki tuotteet pyritään ostamaan paikallisilta markkinoilta.
Omien varojen lisäksi Kirkon Ulkomaanapu on saanut ulkoministeriöltä 500 000 euroa. Ulkoministeriön myöntämällä tuella jatketaan haavoittuvimmassa asemassa olevien tukemista. Ruoka-avun lisäksi sen avulla hankitaan myös muun muassa siemeniä seuraavaa kylvökautta varten.
Etiopian pitkään jatkuneen kuivuuden takia useat peräkkäiset sadot ovat epäonnistuneet. Paikoin myös esimerkiksi rankkasateista johtuvat tulvat ovat tuhonneet viljasadon kokonaan. Lisäksi maailmanlaajuinen ruokakriisi on nostanut viljan hintoja jopa 50-170 prosenttia viimeisen vuoden aikana.
"Edellä mainitut vaikeudet ovat tehneet jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien elämästä todella vaikeaa. Yhä useammat ovat lähteneet maaseudulta kaupunkiin etsimään töitä, mutta ruoan hinnan nousu on vaikeuttanut myös kaupunkilaisten selviytymistä", Maritta Niskanen-Tamiru kertoo.
Teksti: Maija Sankari