Huopa

Rebecca joutui pakenemaan sodan jaloista Etiopian pakolaisleirille kotiseudultaan Sudanista. Viiden vuoden jälkeen hän joutui pakenemaan lapsineen uudestaan, tällä kertaa Etiopian ja Eritrean välistä sotaa. Pakomarssilla ihmiset joutuivat vaihtamaan vähää omaisuuttaan, kuten huopia ja vaatteita maissinjyviin, sillä köyhillä paikallisilla ihmisillä ei ollut antaa tuhansille pakolaisille avustuksena ruokaa. Koska jyviä ei voinut jauhaa, eikä suolaakaan ollut, jyvät keitettiin kokonaisina. Lopulta Rebecca päätyi lapsineen Keniaan Kakuman pakolaisleirille. Tarmokas nainen ei kuitenkaan viipynyt pakolaisleirillä pitkään, sillä hän sai terveysvalistajan työn entiseltä kotiseudultaan. Nyt perhe elää ”uutta” elämää omalla kotiseudullaan. Kaikki pakolaisperheet eivät ole yhtä onnekkaita, sillä olosuhteet kotiseudulla voivat olla liian turvattomia paluuta ajatellen. Kun paluu vihdoin onnistuu, pakolaiset tarvitsevat pitkään tukea kotiseuduillaan, sillä elämä on useimmiten aloitettava aivan tyhjästä.