Nepalilainen Gaumati Sunuwar, 56, on yksi onnekkaista sikatilan omistajista. Hän sai tukea siankasvatukseen osana Kirkon Ulkomaanavun toimeentulotyötä. Nyt hänen sikansa ovat jo isoja ja voivat hankkia jälkeläisiä. Siankasvatuksesta ei vain hyödy Gaumati ja hänen perheensä vaan koko paikallinen yhteisö.
100 sikaa
1100 €
Siankasvatus on hyvä toimeentulonlähde, sillä sikojen kasvattaminen on suhteellisen helppoa.
Avustusohjelmissa perheille lahjoitetaan sikoja, jotka ovat yleensä parempaa rotua kuin perinteiset paikalliset rodut. Nämä eläimet kasvavat suuremmiksi ja saavat enemmän jälkeläisiä. Ne eivät myöskään ole yhtä alttiita taudeille kuin paikalliset rodut.
Osa kylän perheistä saa karjun (urossian), jonka tehtävänä on tuottaa jälkeläisiä kylän muiden perheiden emakoille. Karjun omistavat perheet saavat sen hoitamisesta ja ruokkimisesta palkkioksi rahaa tai yhden jälkeläisistä muilta perheiltä. Kyläläisten tiimityö eläintenkasvatuksessa kasvattaa yhteishenkeä ja paremman toimeentulon hankkiminen on näin kaikkien yhteinen hanke.
Toisinaan eläimiä ei anneta lahjaksi vaan ihmiset saavat pienlainan, jolla he hankkivat eläimen. Tällöin lahjaksi voidaan esimerkiksi rakentaa eläinsuoja, antaa koulutusta ja tarjota eläinlääkäripalveluja sekä muuta tukea.