Nepalilainen Sneha Chaudhary työskenteli noin 15 vuotta Kamlaharina eli kotiorjana. Ensimmäiseen 12 vuoteen hän ei saanut työstään palkkaa. Sneha pääsi vapauteen, kun yhteiskunnallinen liikehdintä orjien vapauttamiseksi Nepalissa vahvistui.
Lahjoittajiemme tuella hän sai ompelijan koulutuksen. Aiemmin hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä koulua, sillä hänet lähetettiin maanomistajalle töihin 5-vuotiaana. Tänä päivänä Sneha pyörittää ompelukoulua, jossa hän kouluttaa vapautettuja Kamlahari-tyttöjä ammattiin.
Päivän ikäisenä orvoksi jäänyt ugandalainen Joseph kärsi ensimmäisinä elinkuukausinaan vakavasta aliravitsemuksesta. Joseph ja hänen isoäitinsä Amono pääsivät hankkeeseemme, jossa terveystyöntekijät opastavat oikeanlaisen ravinnon merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Perheet saavat myös ruoka-avustusta aliravittujen lasten vahvistamiseksi. Vanhempien orpolasten koulunkäyntiä tuetaan koulumaksuin ja -materiaalien hankinnassa.
”Joseph on minulle tärkeintä, mitä minulla on jäljellä. Hän luo toivoa paremmasta”, kertoo isoäiti.
Liberialainen Aniflomo Yarwaleyn kylästä on osallistunut Naisten Pankin tukemaan koulutukseen, jossa naisia opetetaan lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan sekä harjoittamaan pienimuotoista yrittäjyyttä.
“Naisten Pankin tukemasta Mothers´ Clubista olen saanut lainan, mutta siellä olen myös oppinut kuinka tehdä bisnestä. Nyt osaan antaa oikean määrän vaihtorahaa ja tiedän kuinka ostaa ja myydä öljyä. Pystyn tekemään asioita, joita en osannut aiemmin. Elämäni on parempi nykyään”, kertoo onnellinen Aniflomo.
Kambodzhalainen Yin Sokhom sai Naisten Pankin tuella kyläpankista lainan. Lainalla hän osti itselleen porsaan. Valtavaksi kasvanut sika on porsinut jo kahdeksan kertaa ja tuottanut näin emännälleen paremman toimeentulon. Jokaisesta porsaasta 45-vuotias Yin Sokhom saa myytäessä 50 €. Hän myös kouluttaa muita kyläläisiä sian kasvatuksessa.
Saamillaan rahoilla Yin Sokhom on voinut lähettää lapsensa kouluun. Yin Sokhom näkee tulevaisuutensa valoisana ja hänen kaksi uusinta porsasta ovat kovaa vauhtia kasvamassa emakoiksi.
Kirkon Ulkomaanavun tukemasta keskuskanalasta Liberiassa luovutetaan munintaikään tulleita kanoja köyhiin kyliin. Kanojen avulla yksinhuoltajaäidit ja muut haavoittuvassa asemassa olevat naiset voivat perustaa oman kanatarhan.
Munien myynnistä saatavilla rahoilla naiset voivat lähettää lapsensa kouluun ja ostaa monipuolista ravintoa perheelleen. ”En olisi uskonut, että minulle voi käydä näin hyvin”, kanatarhuri Martha Giah iloitsee.
”Haluan oppia kirjoittamaan nimeni ja lukemaan kirjeitä. Lisäksi on tärkeää myös osata laskea rahoja, jotta on helpompi myydä puutarhan tuotteita”, toteaa Luseria Mafo, 22.
Kirkon Ulkomaanavun tuella pidetään Chipundon kylän kirkossa lukutaitokoulua iltapäivisin. Ellei puolen vuoden kurssin päättyessä onnistu läpäisemään koetta, voi taitoja kerrata seuraavalla kurssilla. Luseria haluaa lapsilleen paremman elämän kuin hänellä itsellään on. Hänen poikansa on jo aloittanut omalla kylällä toimivan esikoulun.
26-vuotias kongolainen isä, Mossa Issa, pääsi pois kadulta ja opiskelemaan Kirkon Ulkomaanavun tukemaan koulutuskeskukseen.
Nyt hän pyörittää omaa hitsaamoa ja kouluttaa katulapsia, entisiä lapsisotilaita ja orpoja hitsaajiksi. ”Heidän tilanteensa näyttää välillä lohduttomalta, mutta omalla esimerkilläni voin näyttää heille, että elämä voi muuttua”, kertoo Mossa toiveikkaana.
Toisenlaisten Lahjojen avulla on Sahelin ruokakriisin aikana toimitettu mm. Burkina Fasoon ruoka-apua ja lisäravintopaketteja, joilla pyritään ehkäisemään erityisesti alle 5-vuotiaiden lasten aliravitsemusta. Masboren kylässä tilannetta on ruuan puutteen lisäksi pahentanut tiedon puute oikeista ravintoarvoista.
Lisäravintopakettien ja koulutuksen ansiosta äidit pystyvät nyt valmistamaan lapsilleen ravinnerikasta puuroa, jolla aliravitsemusta pystytään ehkäisemään.
Angolalainen Fernanda Itala Zaccarias piileksi puskissa sisällissodan aikana sotilaiden saapuessa kylään. Hänen miehensä kuoli sodassa ja kotona on viisi lasta, yksi heistä on vammainen. Maapalstan viljely yksin on rankkaa. Kirkon Ulkomaanavun opeilla viljely on kuitenkin alkanut tuottaa tulosta. Nyt hänellä jää sadosta myytävääkin. Hän kantaa vihannekset torille 20 kilometrin päähän. ”Olen onnellinen, kun saan rahaa. Se innostaa viljelemään lisää maata. Nyt haaveilen sängyn ostosta”, hän paljastaa.
Uusi koulu on täynnä onnellisia ja iloisia koululaisia. Ennen kouluna toimi puuhökkelimäinen rakennus, jota ei voitu käyttää sateisella tai liian kuumalla säällä. Koulun rakentamisen lisäksi lahjoitusvaroin hankittiin pulpetteja, opettajan pöytiä, kirjoja, kaivo, saniteettitilat, koulun portti ja aita.
